Listening to old jazz and drawing…

From my sketchbook: Communication Breakdown

Syksyn aikana olen piirrellyt luonnoskirjaani jälleen siellä sun täällä, kahviloissa ja kapakoissa, välillä jopa kotonakin. Kuva on syntynyt alitajunnan säikeistä ja ympäröivästä hyörinästä. Nimen keksin vasta juuri, siis että on kyse kommunikaatiosta ja kun käänsin sitä englanniksi, suorastaan väkisin perään tuli “Breakdown”.  Mistäköhän…

No sehän se, Led Zeppelin ja Communication Breakdown, tuntuu sopivan kuvaan.

In progress since 2004

Löysin tämän kirjan alunperin entisen työhuoneeni roskalaatikosta Pälkäneentieltä Helsingistä. Kannet oli revitty irti lankasidotusta sisuksesta, ja teksti kirjassa oli ruotsiksi. Etusivulla nimenä luki Sigurdskåren.

Päätin tehdä kirjan uudelleen, joten ryhdyin työhön tussin, mehiläisvahan ja veitsen kanssa. Kanteen kirjoitin “Rakastetulle”. Myöhemmin mukaan tulivat myös kankaat, paperit ja liima. Revin ja raastoin, hioin ja kokosin; rakensin vanhasta uutta. Näin Sigurdskåren muuttui vähitellen Aregemiaksi.

Luonnostartuntoja / Doodels transferred by time

Löysin vanhasta luonnoskirjasta muutaman lyijykynäpiirroksen, jotka olivat siirtyneet vastakkaiselle paperille. Jotain muistuman oloista niissä on…

Tässä alkupeäiset:

Leprosy as an inspiration

Lepra, sairaus joka aiheuttaa kudosten tuhoutumista ja uusiutumista, toimi tämän kuvan innoittajana.

Affected by: Cirque Calder

Aloitan nyt uuden sarjan “Affected by”, jossa esittelen minuun vaikuttaneita taiteilijoita, teoksia, näyttelyitä, ilmiöitä tms. Ensimmäisenä vuoron saa Aleksander Calder, jonka rakentama Cirque Calder on juuttunut minuun lähtemättömästi heti ensimmäisellä kohtaamiskerralla Tukholman Moderna Museetin näyttelyssä.  Vuosien jälkeen se taas nosti kyyneleet silmiini, vaikka en tiedä tarkalleen miksi.

Kaipuu kolmiulotteisuuteen & Teräshuppu

Tänään sain taas askarrella Ikean huonekalun kokoamisen kanssa. Siinä ruuvaillessani huomasin yht’äkkiä tuntevani kummaa nautintoa. Nautinto ei suinkaan johtunut Ikean selkeistä ohjeista tai onnistumisen tunteesta, kun tarjoilukärry oli vihdoin koossa.

Epämääräinen nautinnollisuus tuli siitä, että  sain työskennellä kolmiulotteisen asian parissa. Sain käyttää aivoistani sitä avaruudellisen hahmottamisen ominaisuutta, joka on muuten jäänyt turhan vähälle, koska nykyään istun kaikki päivät litteän monitorin ääressä litteitä painotuotteita suunnitellen.

Herännyt kolmiulotteisuuden kaipuu toi mieleeni kuvataiteen opintoni Pekka Halosen akatemiassa. Vuoden 1999 keväällä, päättötyörupeaman ohessa, meille järjestettiin hitsauskurssi Keravan ammattikoululla.  Ihastuin hommaan ikihyvikseni. Kuvanveisto on aina kiehtonut minua muutenkin, ja salaisissa unelmissani olen kuvanveistäjä.

Hitsaukseen liittyvä vaaran tunne, roiskuvat kipinät, silmien edessä yhteen sulava metalli ja materiaalin lujuus yhdistettynä sen muokattavuuteen — ah, vesi herahtaa kielelleni. Alla kuva migillä hitsaamastani veistoksesta “Teräshuppu” (1999).

Kun ketutus alkoi näkyä…

Die Tagung

Toinen kiva kapakka Berliinissä, Friedrichshainissa. Näistä taitaa tulla sarja.

Omakuva kylmänä aamuna / A self-portrait on a cold morning

Liian vähän unta, aikainen herätys ja hirmu kylmä työhuoneella.  Alkulämmittelyksi  siis omakuva Harmonylla.